MUTTA SUURIN NIISTÄ ON RAKKAUS – AJATUKSIA 1. KORINTTOLAISKIRJEEN 13. LUVUSTA UUDESTA TESTAMENTISTA
 
Biblia[1] 1776/1872. 1. Korinttolaiskirje.
13. Luku.
1. Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen. 2. Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi. 3. Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.
4. Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu: 5. Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele, 6. Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta: 7. Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.
8. Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo. 9. Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain. 10. Mutta kuin täydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
11. Kuin minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minä mieheksi tulin, niin minä hylkäsin lapselliset. 12. Sillä nyt me näemme niinkuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen niinkuin minä tuttu olen.
13. Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan rakkaus on suurin niistä.
 
KIRKKORAAMATTU 1992 
1. Kor. 13.
1.Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 2. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. 3. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6. ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. 
8. Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 9. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, 10. mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
11. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
13. Niin Pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Avioparin vihkimistilaisuuden klassikkoihin kuuluva Raamatun kohta on todellakin kaunis. Apostoli Paavali kirjoitti noin vuonna 55-56 perustetulle Korintossa syntyneelle noin 3-4 vuotta vanhalle seurakunnalle. Raamatun kieli on mielestäni yhtä kaunista nyt kuin Bibliaa luettaessa miespolvia taaksepäin.  Kirjoitan muutamia ajatuksia tästä Raamatun luvusta ja yhdeksästi luvussa mainitusta agape-sanasta.

Nyt tarkasteltavana olevassa Korinttolaiskirjeen kohdassa käytetty, rakkautta tarkoittava sana agape viittaa pyyteettömään rakkauteen, joka rakastaa vapaasti valiten, ilman syytä, eikä odota kohteeltaan vastarakkautta. Tällaisella rakkaudella Jumala rakasti ihmistä ja tekee niin edelleenkin. En puutu tässä kirjoituksessa muihin kreikankielisiin rakkautta tarkoittaviin sanoihin.
Miksi tähän Raamatun paikkaan valittiin sana, jonka kuvaamalla tavalla rakastava ihminen on vailla hyötymistarkoitusta? Paavalia kirjeen kirjoituksessa inspiroineella Pyhällä Hengellä oli syynsä, sillä Korintossa toimiva seurakunta oli vahvasti hengellinen, mutta mopo oli karannut käsistä selkeän opetuksen puuttuessa. Jumalan antamia lahjoja ei osattu käyttää parhaalla mahdollisella tavalla eli rakkaudesta käsin. Paavali ohjeistaa nuorta seurakuntaa toimimaan rakkaudellisesti ja järjestyneesti, Pyhän Hengen johdatuksessa.

Näkökulmaa laajennettaessa teksti ei ole enää avioliittoa solmivien ihmisten evästämistä. Luku kolmetoista on keskimmäinen luku kolmen luvun kokonaisuudesta, joka käsittelee hengellisiä lahjoja. Paavalin viesti on selkeä – rakkaus (agape) on käyttövoima, jolla seurakuntaan kuuluvien ihmisten tulisi palvella toisiaan ja muita ja siten olla Jumalan käytössä. Ihmisessä asuva vanha ja syntiin langennut luonto pyrkii tekemään tämän tyhjäksi, jolloin pahimmillaan käy niin, että Jumalan antamat lahjat seurakunnan ja yksilöuskovan rakennukseksi palvelevatkin sielunvihollisen tarkoitusperiä ylpeyden ja oman edun tavoittelun astuessa kuvaan mukaan.

Kuinka sitten voisin oppia rakastamaan Jumalan näyttämän esimerkin mukaisesti ilman omia tarkoitusperiä? Mitä arkeen sovellettavia neuvoja voisi noudattaa, jotta agape saisi meissä enemmän jalansijaa? Haluaisin aloittaa nopealla tilannekartoituksella. Metsään eksynyt saa avun kartasta ja kompassista, syvemmälle rakkauden olemukseen pyrkivä löytää nämä suunnistusvälineet Jumalan sanasta.

Jumala haluaa jokaisen ihmisen hyväksyvän Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja Herraksi, sillä Jeesus yksin on Raamatun mukaan ainoa tie[2] taivaaseen. Kun ihminen tekee uskonratkaisun ja saa syntinsä anteeksi, hänestä tulee iankaikkisen elämän perillinen ja hän on jo tässä ajassa matkalla taivaaseen. Tämä ratkaisu on tärkein asia, joka ihmiselämän aikana on tehtävä. Tämän jälkeen tuleva toinen vaihe pitää sisällään sisäisen muutoksen, joka näkyy myös ulospäin. Uskovassa asuva Pyhä Henki vaikuttaa siten, että ihmisen tekemiset ja valinnat muuttuvat yhä enemmän Jumalan tahdon mukaisiksi.

Uskoon tulo seurauksineen liittyy agape-rakkauteen siten, että epäitsekäs toisen rakastaminen onnistuu helpommin, kun oma tunnepankki ja omat tarpeet on täytetty. Pitkäjänteisen työn tekijöitä agapen saralla yhdistänee se, että he ovat saaneet tehdä työtä ensin oman puseron sisällä asuvan trion[3] kanssa. Tämän työskentelyn jälkeen, tapahtuipa se sielunhoitajan, terapeutin tai muun vierellä kulkijan avulla tai peräti ilman tukihenkilöä, ihminen on tullut viimeistään tietämään, että ”ihmisen syvimpiä tarpeita ovat nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi tuleminen.”[4] Riittävän ehjä ihminen jaksaa ja voi rakastaa. Ihminen ei voi löytää täyttä tarkoitusta elämälleen muualta kuin Jumalan yhteydestä – vain Herra osaa korjata särkyneet sydämet taas toimiviksi ja rakastaviksi, tosin Hän voi käyttää ihmisiä välikappaleina tässä työssä.
 
Johannes^[5] antaa selvät suuntamerkit – Jumalan voi tuntea vain agape-rakkaudella rakastava 1. Joh. 4:8 mukaisesti. Tunnenko minä siis Jumalan, koska pidän itseäni tunnustavana kristittynä? Joudun myöntämään Pekka Simojoen ja Anne-Mari Kaskisen laulun sanoin: tunnen suurta Jumalaa vain vähän. Riemullinen johtopäätös tästä tarkoittaa, että minäkin rakastan agape-rakkaudella! En tietenkään aina, mutta silloin tällöin niin täytyy olla, koska Raamatun sana ei raukea tyhjiin.

Jeesuksen tunnettu käsky on ajankohtainen joka päivä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.”[6] Olen pysähtynyt joskus miettimään, mitä itseni rakastaminen on. Tietenkin se on kaikkea hyvää, josta tulen iloiseksi, onnelliseksi ja tarpeeni tulevat täytetyiksi. Tutussa psalmissa 23 todetaan: ”maljani on ylitsevuotavainen.” Varmaankin Daavidin tarpeet oli enemmän kuin täytetty: ylitse vuotaminen voisi tarkoittaa sitä, että ihmisen tultua pisteeseen ”ei minulta mitään puutu,” [7] hän voi antaa lähellä olevan maljaan täytettä omasta runsaudestaan. Vajaasta astiasta toiselle kaataminen voi kenties ehdyttää oman astian – ihminen voi väsyä yrittäessään kulkea toisen vierellä silloin kun omia voimia rakastaa ei ole.

Tämä on käytännössä mielestäni sitä, että minun syvin tarpeeni on ensin täytetty, sitten minulla on antaa epäitsekästä rakkautta lähellä olevalle ihmiselle, ei ennen sitä. Huomion arvoista on, että omasta maljasta ”ei mitään puuttuminen” pitää sisällään sekä hyvän että pahan. Kristityn on hyvä muistaa tämä lähtökohta ja luottaa siihen, että Hyvä Paimen on kanssamme jokaisena päivänä, pilvisenäkin ja Hän kulkee vierellämme keitaalle asti. Jos sinusta tuntuu tänään siltä, että et jaksa, ei sinun tarvitsekaan. Anna Jeesuksen hoitaa sinua[8] ja kun olet levännyt ja jättänyt taakkasi sekä kuormasi Hänelle, sitten jaksat mennä ja palvella.

Sitten jaksat rakastaa agape-rakkaudella, joka kumpuaa meidät ensin kohdanneesta rakkaudesta spontaanisti takaisin lähimmäisiimme. Tämä voi tapahtua ilman pakkoa ja vaatimusta, kun Jumalan Poika on hoitanut sisintäsi ja täyttänyt maljasi, levosta ja rauhasta käsin.

Se, mitä käytännössä tulet rakkauden antamisen muodossa tekemään on juuri sinun näköistäsi. Herra tuntee sinut perinpohjaisesti ja Hän tahtoo kunnioittaa lahjojasi ja persoonaasi ja räätälöi sinulle juuri sopivia tehtäviä, joissa voit palvella toisia. Näin olet viemässä Jumalan valtakuntaa lähipiiriisi, tai aina maailman ääriin asti, kuten muissa kulttuureissa lähetystyötä tekevät. Kaikki työ on Jumalan silmissä arvokasta, kun teemme sitä evankeliumin eteenpäin menemisen hyväksi Matteuksen evankeliumin lopussa olevan lähetyskäskyn hengessä.

Liitän tähän loppuun Adam Clarken kommentaarista kevennyksen siitä, miten voidaan kuvata ilman agape-rakkautta olevaa ihmistä. “People of little religion are always noisy; he who has not the love of God and man filling his heart is like an empty wagon coming violently down a hill: it makes a great noise, because there is nothing in it.”[9]

Jumala on hyvä ja jos et vielä tunne Häntä ja rakkautta, jonka voit ylhäältä saada, voit halutessasi yhtyä tähän lyhyeen rukoukseen ja pyytää Jeesusta elämääsi. Hän tahtoo antaa syntisi anteeksi ja lahjoittaa iankaikkisen elämän Jumalan luona taivaassa. Olen itse aikanani tehnyt niin ja se oli päivä joka muutti elämäni suunnan. Jos teet nyt uskonratkaisun, on tärkeää kertoa siitä samana päivänä jollekin luotettavalle uskovalle ihmiselle, jotta sinulla olisi tukihenkilö alkutaipaleelle.

Rakas Jeesus. Tunnustan, että olet Jumalan Poika ja minun Vapahtajani. Tule nyt elämääni ja anna kaikki syntini anteeksi ja pese minut puhtaaksi kaikesta saastaisesta. Auta minua oppimaan tuntemaan sinut ja johdata minut sopivaan uskovien yhteisöön. Täytä minut Pyhällä hengellä ja auta minua kasvamaan sinun opetuslapsenasi ja löytämään minulle tarkoitettu elämäntehtävä. Aamen.

Rakas ystävä, joka rukoilit tämän rukouksen. Tervetuloa Jumalan lasten suureen perheeseen! Etsi nyt itsellesi luotettava isä- tai äitihahmo, ja pyydä häntä olemaan käytettävissä, kun tarvitset kysyä jotain ja haluat rukoilla jonkun kanssa. Hän voi olla sukulaisesi, joka on kenties rukoillut puolestasi jo pitkään. Siinä tapauksessa tämä uutinen tuottaa hänelle suuren ilon ja kiitoksen Jumalalle – rukoukset kuultiin ja niihin on nyt vastattu!

Hyvä tapa on laittaa päivämäärä ylös, vaikka Raamatun alkulehdelle, jolloin lausuit tämän syntisen rukouksen. Sielunvihollinen voi tuoda sinulle ajatuksia, että mitään ei ole tapahtunut, mutta tällöin voit sanoa Jeesuksen nimessä väisty! Minä olen nyt Jeesuksen oma ja sinulla ei ole enää asiaa minun elämääni. Elämä Jeesuksen omana on tuonut sisimpääni rauhan ympärillä riehuvasta myrskystä huolimatta – niin käy jokaiselle, koska Raamattu niin vakuuttaa:  ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”[10]

Siunausta elämääsi. Rukoilin äsken kirjoitukseni lukijoiden puolesta niin, että jokainen, joka lukee tämän kirjoituksen, saisi vastaanottaa ja antaa agape-rakkautta. Olen itsekin tämän rukouksen piirissä – katsotaan, miten tähän rukoukseen vastataan.
 
 
 
 
 
 
 

---