maanantai, 25. helmikuu 2013

Uskoontuloni todistus


OMA USKOONTULOKERTOMUS. MUOKATTU SEURAKUNNASSA PIDETYSTÄ PUHEENVUOROSTA 24.2.2013 ENNEN PASTORIN SAARNAA.

Rukoilen aluksi muutamalla sanalla: Auta Taivaan Isä siinä, että osaan kertoa omassa todistuspuheenvuorossani asioita, jotka kirkastavat rakkaan Poikasi Jeesuksen nimeä, sillä Hän on minun Herrani ja Pelastajani ja Hänelle tahdon antaa kiitoksen ja kunnian siitä että olen uskomalla Jeesukseen saanut syntini anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa kuten Apostolien teot 26:18 vakuuttaa. aamen.

(Apt 26:14  ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.' Apt 26:15  Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Apt 26:16  Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. Apt 26:17  Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän Apt 26:18  avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.')

Aion puhua jotain omalta kohdaltani siitä, miten elämän leipä löytyi minun elämääni. Johanneksen evankeliumissa 6. luvun jakeessa 48 on tallennettu Jeesuksen sanat ”Minä olen elämän leipä.”

Pyrin käyttämään tämän pienen puheenvuoron siten, että keskityn vähemmän sielunvihollisen töihin ja enemmän pääasiaan eli Häneen, jolla on valta sielunvihollisen yläpuolella eli Herraan Jeesukseen, sillä Jeesus Kristus vaikutti sen, että sain siirtyä kuoleman tieltä elämän tielle ja tänään kiitän siitä Herraa.

Näissä omakohtaisissa todistuksissa uskoontulosta on se hyvä puoli, että kukaan sieltä penkistä ei voi huutaa väliin ja sanoa ”ei se noin mennyt.”  Näin siksi, että minun kokemukseni on vain minun elämässäni tapahtunutta ja se, miten Jumala on kohdannut sinun elämääsi on taas yksin sinun omaisuuttasi ja lopulta vain Jumala lisäksesi sen tietää, muut on sivusta seuraajia. 

Tänään sydämessäni soi virren 307 sanat, tuo ihana virsi alkaa sanoilla: kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle - olen armoliitossa. Minut kalliisti Hän osti, minut nosti, kadotuksen kuopasta. Tätä on joskus tullut veisattua isolla joukolla koossa ollen ja täydestä sydämestä.

Aina näin ei ole ollut. Aikuisikää tuli ensin elettyä, ennen kuin Jumala armossaan antoi minulle voimakkaan etsikkoajan ja sen kautta armon sävel löytyi sisimpääni.

Omat vanhempani eivät tutustuttaneet minua kirkkotiehen, mutta kiitän Jumalaa siitä, että äitini äiti eli isoäitini oli uskova, körttiläinen mummo, joka luki minulle evankeliumeista Jeesuksen kertomuksia ja opetti iltarukouksen ja näytti elämällään uskon arjessa. Isoäitini muutti kirkkauden maahan kaksi vuotta ennen kuin minä tein oman uskonratkaisun, eikä hän tässä ajassa ehtinyt sitä nähdä, mutta hän on mennyt edeltä ja samaan maaliin minäkin tähtään. Lapsuudesta muistan ilmeisesti jotkut herättäjäjuhlat, joissa pienen lapsen mieleen painui voimakas kuva kun valtava ihmisjoukko, tuhansia ihmisiä laskeutui yksinkertaisilta lankkujen päällä olleelta istumasijalta polvilleen rukoukseen Jumalan eteen, koko kansa yhtä aikaa ja epäröimättä.

Esirukoilijoilla on valtava merkitys, siksi tekin, jotka olette kummeja, muistakaa rukoilla myös kummilastenne puolesta. Olen itsekin esirukousten lapsi, näin uskon, että isoäidin rukoukset vaikuttivat omalla kohdallani. Isoäiti toivoi minusta kirkon työntekijää kun olen aikuiseksi varttunut.

Ollessani maailman harhateillä, takaraivossa muistui nuo isoäidin sanat ammattitoiveesta ja esirukoukset puolestani auttoivat, että kaikkia maailman tarjoamia houkutuksia ei tarvinnut kokeilla, mutta kaikenlaista pientä kolttosta tuli lapsena tehtyä kaupasta karkin näpistämistä ja isompana sitten monenlaista muuta, joita on myöhemmin saanut selvitellä ja tunnustaa, anteeksipyytää ja myös anteeksi saada.

En jäänyt ilman esirukoilijaa isoäidin kuoltua, vaan ammattikoulun aikainen kämppäkaverini jatkoi siihen asti, kunnes omalle kohdalleni tuli ratkaisun päivä. Tuo ystäväni antoi minulle luettavaksi Yksi ainoa elämä -nimisen kirjan, jonka on kirjoittanut Tapio Nousiainen. Tuon kirjan kautta moni on tullut herätyksen tilaan ja uskoon ja niin minäkin. Kirjassa tehtiin selväksi että Jumala on suunnitellut asiat niin, että ihmisen maanpäällisen elämän aikana tulee tehdä tietoinen uskonratkaisu. Tämä on henkilökohtainen tehtävä: toisen uskolla ei päästä taivaaseen, vaan yksinomaan siten, että jokainen omalla kohdallaan tunnustaa Jeesuksen Herraksi ja pyydetään syntejä anteeksi.

Tuo Tapio Nousiaisen kirja kertoi Luukkaan evankeliumin 16. luvun vertauksen jossa rikas mies ja Lasarus olivat kuoleman jälkeisessä tilassa. Rikas mies joutui kadotukseen, vaivan paikkaan ja köyhä Lasarus pääsi taivaaseen. Heidän välillään oli suuri juopa tai kuilu uudemman käännöksen mukaan ja toisesta paikasta toiseen ei voinut enää päästä, vaan elämän aikana tehty ratkaisu määritti tuon lopullisen olopaikan suunnan. Tämä puhutteli voimakkaasti. Se oli Pyhän Hengen vaikuttamaa, koska Raamatun sana sattui ja se tuli kohti.

Tämän lisäksi haastoin Jumalan sanoen, jos todella olet olemassa ja Kaikkivaltias, niin todista se ja ota minulta pois tämä tupakkariippuvuus.  Itse en päässyt tupakasta irti, monesti olin yrittänyt turhaan. Nämä tapaukset sattuivat ajallisesti hyvin lähellä toisiaan ja Jumala noteerasi tuon haasteen ja Hän vastasi siten että jostain sain kimmokkeen heittää avattu tupakka-aski roskiin ja tupakointi loppui siihen, tosin unissani poltin monia vuosia, mutta kunnia Jumalalle, en ole sen jälkeen tuota terveyden vaarantavaa myrkkyä tarvinnut.

Konkreettinen uskoontulo tapahtui siten, että kotonani yksin ollessani, luin tuon Nousiaisen kirjan lopussa olevan syntisen rukouksen ääneen ja kirjan ohjeiden mukaan Raamatun paikkojen perusteella tiesin syntyneeni uudestaan ylhäältä, koska valtava taakka harteiltani kirposi pois ja silmäni avautuivat ja näin maailman uusin silmin. Olin kuin jalat irti maasta pitkän aikaa. Ihmettelin, kuinka muut ihmiset elävät aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja minä tajusin tämän valtavan asian. En ymmärtänyt, miksi muut eivät tajunneet tätä löytöäni. Se oli niin mullistava. Kokemus oli todella voimakas, enkä sitä päivää unohda milloinkaan.

Myöhemmin löysin Raamatusta monia uskoa vahvistavia paikkoja, vaikkapa Luukas 5:24, jossa Jeesus antaa halvaantuneelle miehelle synnit anteeksi ja parantaa hänet.

Luuk 5:24  Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi," - hän sanoi halvatulle - "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."


Ajattelin joskus tästä, että todellakin niin se on, että kun ihminen on jo maan alla, ruumisarkussa tai tuhkauurnassa, niin ollaan auttamattomasti myöhässä. Ratkaisu Jeesuksen puoleen on tehtävä kuolemaa ennen, siis aiemmin kuin tästä ajasta pois lähteminen tapahtuu. Sielunvihollisen suurin valhe onkin: tee ratkaisu huomenna, ei kiirettä, nauti elämästä ja tee ratkaisu elämän viimemetreillä. Tosin Jeesus on voimallinen pelastamaan vanhanakin, kuten eräs minulle läheinen sukulainen sai huomata viime kesänä - noin kuukautta ennen kuolemaansa tuo vanhus laittoi taivasasiat kuntoon.

Ongelma uskonratkaisun lykkäämisessä on se, että emme tiedä, milloin on liian myöhäistä. Jotkut nukkuvat pois yösijalleen käytyään ja aamulla on kylmennyt keho enää sängyllä. Sydänkohtaus tai onnettomuus tai mikä tahansa voi katkaista yllättäen elämän taipaleen. Siksi minun kohdalleni osunut etsikkoaika oli todella vakavan puhuttelun aika ja onneksi tein ratkaisun silloin.

Tulin ymmärtämään, että Jeesuksen ristinkuolema on aivan kuin tietokoneella töitä tehtäessä voidaan painaa CTRL ja A yhtä aikaa ja se tarkoittaa ”valitse kaikki” - Jeesus valitsi omalla kuolemallaan pelastaa kaikki ihmiset, mutta meidän on reagoitava omalta puolelta tuohon Jeesuksen CTRL - A -valintaan ja meillä on kolme vaihtoehtoa:

1.Ensimmäinen vaihtoehto on kieltäytyä: skippaan koko Jeesus -jutun ja Jumalan pelastussuunnitelman sen myötä ateistien tapaan. Tämä tie johtaa Raamatun mukaan kadotukseen, sillä Pietarikin lausuu Apt. 4:12 mukaan Jeesuksesta näin ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."


  1. Toinen vaihtoehto Jeesuksen CTRL -A valintaan on agnostikkojen tapaan jättää asia auki, ei oteta kantaa puoleen eikä toiseen, koska ei voida saada tarpeeksi tietoa ja jäädään ns. harmaalle alueelle. Valitettavasti tämä ”en ota kantaa” tai ”en osaa sanoa” -valinta on toisilla sanoilla EI Jumalan Pojalle. Sanoohan Raamattu 1. Joh. 5:12: ”Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.” Tämä jae puhuu selvää kieltä siitä, mitä ”en ota kantaa” -vaihtoehto tarkoittaa.


  1. Kolmas vaihtoehto reagoida Jeesuksen CTRL -A valintaan on ottaa kiittäen vastaan Jumalan lahja: pelastus Jeesuksen vuodatetun veren ja Golgatan uhrin kautta ja saada iankaikkinen elämä, syntien anteeksianto, lahjaksi vanhurskaus. Tämä edellyttää sen, että minä ja jokainen suostumme pelastettaviksi. Jeesus mielellään ottaa meidät vastaan, sillä Jeesus lupaa: Matt.11:28  ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”

Omasta uskonratkaisusta tulee syksyllä 24 vuotta, mutta liian pitkään meni, ennen kuin sain löytää syvemmän Jumalayhteyden ja pääsin kasvamaan maitoasteelta hieman eteenpäin, vaikka kasvun varaa on vielä paljon ja valmista ei tässä ajassa näytä tulevan. Onneksi Jeesuksen tähden minun ei tarvitse pinnistellä määräysten ja pakkojen, sääntöjen loputtomassa suossa. Rakkauden kautta vaikuttava usko on Paavalin mukaan se, joka auttaa ja vaikuttaa: Gal 5:6 toteaa: ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.”  ,

Lakihenkisyys ja kypsymättömyys aiheuttivat uskonelämän alussa haittaa, koska minulla ei ollut riittävästi vanhemman uskovan ohjausta saatavilla. Luotettava vanhempi uskova minulla oli sielunhoitajana aivan alkumetreillä, mutta toistakymmentä muuttoa työn takia eri puolilla Suomea eivät edistäneet juurtumista Kristukseen, vaan syvempi uskoelämä on tapahtunut vasta viimeisen kymmenen vuoden kuluessa. Onneksi ja johdatuksesta tai molemmista johtuen menin töihin paikkakunnalle, jossa oli ihanat pienryhmät, ja siellä minä sain löytää todellisen avun elämääni, opin jotain siitä, mitä armo oikeasti tarkoittaa.


Viimeiset 7-8 vuotta olen kasvanut sisäisen paranemisen alueella. Opin löytämään sisältäni piilossa ollutta katkeruutta, pettymystä, hylkäämistä, vihaa ynnä muuta. Lapsuudesta asti taakkana olleita asioita on pitänyt käydä läpi ja opetella Jumalan luoman ihmisen tunne-elämän toimintaa, ensin itsessä ja koulutusten kautta toisten auttajaksi vähitellen kasvamalla. Monenlaisten haavoittumisten vammauttamien ihmisten vierellä kulkeminen itsekin apua Jumalalta tarvitsevana on ollut haastavaa, mutta siunaavaa. Nöyränä ja itse johdatusta Herralta tarvitsevana olen ollut pienessä määrin muita auttamassa. Itsekin hauraana ja heikkona oman itseni puolesta, mutta vahvan ja turvallisen Hyvän Paimenen tukemana. Odotan ja rukoilen oman paikan vielä tarkempaa löytymistä kotimaasta tai ulkomailta.

Oma lohdullinen löytö on ollut se, että uskoontulo ei suinkaan ratkaise kaikkia ongelmia, mutta uskon, siis Jeesuksen löytäminen on parasta mitä minulle on tapahtunut. Jeesuksesta en halua missään tapauksessa luopua. Sairaanakin ja ontuvana pääsee taivaaseen kun Jeesukseen uskoo, mutta vaikka olisit kuinka terve ja vahva, jäät rannalle eli joudut kadotukseen, jos et usko Jeesukseen ja anna pestä syntejäsi pois.[1] Tulin itse etsikkoajan[2] kuluessa ymmärtämään, että  itse en voi itseäni pelastaa, vaan tarvitsen Karitsan veren ja uhrin, siis uskon Jumalan Poikaan Jeesukseen.

Haluan rohkaista sinua, joka kenties olet epävarma, kuinka sinun taivasasiasi ovat. Jos on pienintäkään epävarmuutta pelastuksen suhteen tai taakkoja sisimmässä, jotka tulee tunnustaa ripissä sielunhoitajalle, niin hakeudu kristillisen seurakunnan työntekijän puheille. Esimerkiksi papin, diakonin tai nuorisotyöntekijän kanssa juttelemaan. Myös seurakunnan valtuuttaman maallikon luokse voi mennä turvallisesti.  Itse olen näin tehnyt ja voin sanoa, että kyllä on ihana kokemus, kun sielunhoitaja kuunneltuaan ripin, julistaa synninpäästön Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä. Sitä minä tarvitsen ja kiitän siitä Taivaan Isää, että meillä on Jeesuksen luokse aina vapaa pääsy. Hän on yhden rukouksen päässä, ihan vierellä.

Pietarikin rohkaisee meitä kuormittuneita seuraavin sanoin: 1Piet. 5:7  "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".

Sinä rakas ystävä, joka olet lukenut todistukseni uskoontulosta. Tämä sisältää vain pienen välähdyksen kaikesta siitä, mitä Jumalalla on varattuna. Kehotan sinua ottamaan selvää, mitä Jumala voi ja haluaa tehdä sinun elämässäsi. Jeesus lupaa sen, että jokainen, joka tahtoo ottaa Jeesuksesta selvää, tulee myös tietämään, että Jeesuksen opetus ja kaikki, mitä Hän sanoi, pitää paikkansa viimeistä piirtoa myöten.[3] .

Olen itse vakuuttunut Jumalan muuttavasta voimasta, joka Jeesus –nimeen kätkeytyy. Ota sinäkin selvää, Hän vastaa, kuten lastenleirillä opetettu Taivaan Isän puhelinnumero vakuuttaa. Tuo puhelinnumero on 5015 ja se tarkoittaa Psalmi 50, jae 15, joka kuuluu seuraavasti:  Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua."

Ole siunattu etsiessäsi ja löytäessäsi armollisen Jumalan. Hänet löytää kun rukoilee johdatusta etsintään Jeesuksen nimessä.




[1] Apostolien teot 4:12. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

Johanneksen evankeliumi 14:6.  Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

[2] en aiemmin tiennyt, mitä etsikkoaika tarkoittaa, mutta kun se tuli kohdalle, todella tulin tietämään. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että kun ihminen kokee vetoa taivasasioihin ja ottamaan selvää pelastuksen asioista ja mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, se on sitä etsikkoaikaa. Silloin ihminen on Jumalan puhuttelussa ja Isä haluaa, että otamme Jeesuksen tarjoaman avun ja pelastuksen vastaan.

[3] Johanneksen evankeliumi 7: 15-18. 15. Juutalaiset olivat ihmeissään ja sanoivat: "Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?" 16. Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. 17. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. 18. Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä



perjantai, 22. helmikuu 2013

VOIKO PAPPI ISTUA VIRANTOIMITUKSESSA?

OSA 2.

HEPREALAISKIRJEEN INNOITTAMA KIRJOITELMA -

VOIKO PAPPI ISTUA VIRANTOIMITUKSESSA?


Riemuitsen suuresti ja vastaan KYLLÄ VOI! Nimittäin kun on kyse Hänestä, Jeesuksesta, tämä on paitsi mahdollista, myös totta.

Ennen oli näin, kuten heprealaiskirje 10:11 toteaa. Onneksi tapahtui uhrauspaikan tuhoaminen[1] ja ylipapin vertauskuvallinen virasta luopuminen[2]

Heb. 10:11  Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;

Leeviläisten pappien täytyi seisoa Jumalan edessä, koska temppelissä ei ollut istuimia – työ ei tullut siten koskaan valmiiksi, ikinä ei ollut mahdollisuutta istua tehdyn työn merkiksi. Syntejä siis jäi aina sovitettavaksi ja työ oli aina ns. vaiheessa, kuten nykyisin arkikielellä sanotaan. Vastakohtana tälle Kristuksen työ ei jäänyt kesken! Hän voi istua, koska Golgatalla tuli kerralla valmista[3] – kiitos ja kunnia Jumalalle ja Karitsalle tästä[4] 

Alla olevat jakeet puhuvat selvää kieltä. Kuningas ja pappi Jeesus todellakin istuu ja rukoilee meidän puolestamme. Lunastus sielunvihollisen otteesta on tehty ja täysin kelpaava sovitus on tehty. Tästä kiitän Jeesusta tänään ja jokaisena päivänä, mitkä minulle annetaan.

1938 käännöksen mukaisesti:

Heb. 1:3  ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,

Heb. 5:6  niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan".

Heb. 7:1  Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, hänen palatessaan kuninkaita voittamasta, ja siunasi hänet;

Heb. 7:2  jolle Aabraham myös antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on "vanhurskauden kuningas" ja sen lisäksi vielä "Saalemin kuningas", se on "rauhan kuningas";

Room. 8:34  Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. 

Heb. 8:1  Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, 


Minä tarvitsen Sovittajaa, Jeesusta, joka otti päälleen Jumalan syntiä kohtaan syttyneen vihan. Minä saan olla Jeesuksen ansion tähden vapaa rangaistuksesta – hallelujaa!

Sanoohan Raamattu selvin sanoin:


Joh. 3:36  Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."

Room. 1:18  Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,

Onneksi Jeesukseen uskovan ei tarvitse pelätä Jumalan vihaa: Jumala vihaa syntiä, mutta Jeesuksen tähden Hän rakastaa syntistä ja haluaa, että kaikki ihmiset suostuisivat pelastettavaksi ja hyväksyisivät veren puhdistuksen Jeesuksen työn kautta. Viha, pelko, rangaistus ja syyllisyys saadaan jättää pois ja kiittää Jeesusta, että Hän hoiti meidän syntivelan pois – tyhjensi koko piikin!

Koska kukaan ihminen ei pysty elämään syntiä tekemättä, ajatuksin tai vahingossakin tehdyin teoin, meidän Jeesuksemme työ kattaa tämänkin. Tietenkään valvova kristitty ei tahallaan tee syntiä, vaan hän tahtoo rakkaudesta Jeesukseen elää Raamatun arvojen mukaan, uuden liiton uskovan elämää.

Tämä on tosi hyvää ja rikasta elämää ja tässä rikkaudella ei tarkoiteta rahaa ja vääränlaista menestysteologiaa. Raamattu lupaa uskovalle myös kiperiä aikoja ja pilvisiä päiviä, mutta sellaista ihmisen elämä tässä ajassa on. Minua lohduttaa valtavasti se tieto, että Jeesus - Hyvä Paimen on kanssani, eikä väisty viereltäni kiperässäkään paikassa, kuten lähetyskäskyn jälkeen rohkaistaan Matt. 28:20 mukaan:

Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." 


Toivon ja rukoilen, että tämä pieni kirjoitus voisi rohkaista sinua, ja antaa toivoa. Itse olen ollut Taivaan Isän sylihoidossa ja Hyvän Paimenen seurassa, kun olen ollut mieluisan velvollisuuden takia heprealaiskirjeen äärellä. Siunausta elämääsi.


[1] Jerusalmen temppeli ja samalla uhrauspaikka tuhottiin roomalaisten toimesta 70 jKr.

[2] Matt. 26:65  Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa.

Mark. 14:63  Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme?


[3] Joh. 19:30  Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.


[4] NKJV Study Bible 1997 Thomas Nelson, Inc, sivu 2092. Notes Hebrews 10:11-12.













sunnuntai, 17. helmikuu 2013

INNOSTU HEPR. KIRJEESTÄ, luku 1:1-4

     OSA 1                 HEPREALAISKIRJE        LUKU 1, JAKEET 1-4

Sain äskettäin mieluisan tilaisuuden paneutua heprealaiskirjeeseen. Kirjoitan muutamia ajatuksia, joista innostuin ja koin ahaa -elämyksiä. Paneudun tässä ensimmäisessä osassa heprealaiskirjeen alkuosaan. Vältän tarpeetonta kikkailua alkukielien ja teologisen fraseologian parissa. Kirjoituksen lopussa mainitaan muutamia lähdeteoksia, joihin osin nojaudun. Käytän tässä kirjoitussarjassa käännöksiä 1933/1938 ja 1992. Edellinen on sanatarkempi ja jälkimmäinen ajatuskokonaisuuksia kääntävä.  Saa nähdä, montako osaa tästä tulee. Onpahan alku jo tässä.

Muistutan hyvästä nyrkkisäännöstä luettaessa tai kuunneltaessa mitä tahansa tekstiä, jossa Raamattua jollain tavalla tulkitaan. Ap. t. 17:10-11 kertoo berealaisista (-92 kirjoitusasu beroialaisista), jotka olivat jalompia (-92 avarakatseisempia) kuin tessalonikalaiset, sillä nämä ottivat Paavalin julistuksen vastaan halukkaasti ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, oliko asia niin kuin Paavali julisti. Kukaan ihminen (minä mukaan lukien) ei ole niin puhdas astia, että kaikki olisi pureskelematta nieltävissä. Pohjanmaalla sanotaankin ”notta lehemä on märehtiväänen ja ihiminen erehtyväänen.” Terve tarkkaavaisuus on aina paikallaan, kuunnellaanpa sitten maallikon tai teologian tohtorin saarnaa, siis tulkintaa Jumalan sanasta.

Omasta Raamatusta luettu sana pitää paikkansa ja Pyhä Henki avaa sen lukijalle, kun rukoillen tätä pyytää Jeesuksen nimessä. Pyhän Hengen tehtävä[1] on mm. kirkastaa Kristuksen ansiota, keskittää katseet ja ajatukset Jeesukseen. Jos tämä tai muu hengellinen kirjoitus mielestäsi korottaa kirjoittajaa, ihmistä, jotain herätysliikettä tai kirkkokuntaa, silloin kehotan jättämään lukemisen sikseen. Oma tahtoni on antaa kaikki kiitos ja kunnia yksin Kristukselle Jeesukselle ja jos olen siinä pieneltä osin onnistunut, hyvä niin: se on pelkkää armoa. Jos kirjoitukseni ei korota Kristusta, voit jättää kirjoittamani noteeraamatta. Tahdon pysytellä pääasian parissa ja keskittyä Siionin loukkauskiveen ja kompastuksen kallioon.[2]

Berealaiset siis tutkivat Kirjoituksista, olivatko asiat siten kuin Paavali julisti. Siirryttäessä heprealaiskirjeen pariin, on hyvä huomata muutama asia, jotta teksti avautuisi paremmin. Kirjeen kirjoittaja, kohde ja lähettäjä ja kirjoitusajankohta ovat hämärän peitossa. Meidän on tyydyttävä kirkkoisä Origeneen tavoin toteamaan: ”yksin Jumala tietää asian.”[3]

Luettaessa Raamattua on hyvä muistaa perusperiaatteita, kuten kyseisen Raamatun kirjan kirjallisuuslaji, sanan, virkkeen, lauseen, kappaleen, lähikappaleiden konteksti (= asiayhteys) ja edelleen koko kirjan konteksti ja koko Raamatun konteksti. Kulttuuri, maantiede ym. taustoittava tieto auttaa. Kerran Israelissa käyneenä koin monta oivallusta, kun Raamatun paikkoja näki ja niillä käveli omin jaloin.

”Meidän tulisi aina katsoa tekstistä muun muassa: Kenelle tässä puhutaan? Missä tilanteessa tämä on sanottu? Miksi tämä on sanottu? Kuka tämän sanoi? Koskeeko tämä minua ja miten?”[4]

HEPR. 1: 1 1992 KÄÄNNÖKSEN MUKAAN:

  1. Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla,

Vanha Testamentti on etukäteisilmoitus Jeesuksesta. Israelin kansan vaiheet ovat eri tavoin esikuvallisia, samoin monet profetiat.[5]  Edetessämme heprealaiskirjettä, tulemme huomaamaan VT:n uhraamiskäytännön ja temppelimenojen puhuvan vahvaa sanomaa tulevasta uhrista, Karitsasta.[6]

HEPR. 1: 2 1992 KÄÄNNÖKSEN MUKAAN:

2. mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat.

Golgatan keskimmäisellä ristillä verensä vuodattanut Jeesus on samalla Jumala,[7] josta mm. profeetat todistivat edeltä läpi koko VT:n. Tämän Pojan kautta koko universumi maapalloineen, ihmis- ja eläinkuntineen on saanut syntynsä. Hänellä taitaa olla tekijänoikeus myös meihin :)  Poika myös istuu tällä hetkellä Jumalan vieressä kunniapaikalla. Mitä tämä edellä kerrottu hyödyttää, jos sitä pitää totena (kuten tässä on lähtökohtana)?

Jakeen kaksi ”maailmat” on alkukielessä monikko kaksoismerkityksellä maailma tai aikakausi. Tuleva maailma on toistaiseksi silmiltämme salattu, mutta olemassa oleva enkeleineen ja luotuine olentoineen. Poika oli kun nämä luotiin, Hän tuli ihmiseksi, sovitti ihmisen syntivelan, palasi taivaaseen Jumalan vierelle ja palaa takaisin Isän[8] määrittelemänä aikana. Meille vielä näkymätön ulottuvuus on siis olemassa ja todellisuutta joka hetki.

HEPR. 1: 3 1992 KÄÄNNÖKSEN MUKAAN:

3. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.

Ikävää, että ihminen epäonnistui yhden ainoan säännön noudattamisessa.[9] Tämä moka olikin kohtalokas, koska Jumalan tahdon rikkominen on synti, josta on kärsittävä Jumalan säätämä rangaistus. Onneksi meillä on pätevä Välimies[10] puolellamme. Hän tahtoo,[11]että uskomme Häneen emmekä luota kehenkään muuhun pelastuksen asiassa.[12] Emme siis voi mitenkään itse ansaita taivasosuuttamme, se on annettu Jeesuksen täytetyn työn kautta meille lahjaksi. Tämä lahja, pelastus, on otettava vastaan tämän elämän aikana, kuoleman jälkeen on liian myöhäistä. Maan päällä onnistuu, mutta ihmisen tomumajan ollessa jo maan alla, ollaan auttamattomasti myöhässä.[13]

Minulle itselleni tuli vuosia sitten eteen tilanne, jossa minun piti ottaa selko näistä taivasasioista. Oma löytöni oli se, että Jumala on olemassa ja meidän on tarve laittaa asiamme kuntoon elämän aikana. Niin minäkin tein ja kiitän siitä tänään Taivaan Isää ja Jeesusta, että näin tapahtui ja tänään voin lausua ja allekirjoittaa täydestä sydämestä apostolisen uskontunnustuksen.[14]

Jakeen kolme sisältö on huikaiseva. Silmille näkyvä ja käsin kosketeltava kuva Jumalasta on Jeesus. Alkukielen sana viittaa kaivertimen avulla tehtyyn merkkiin, kuten leimasimeen tai sinettiin, jolla sama kuva saadaan siirrettyä täsmälleen alkuperäisen kaltaisena. Emme pysty käsittämään sitä kirkkautta ja olemusta, joka Jumalalla Jeesuksessa on. Mooses sai pienen annoksen tästä kirkkaudesta,[15] kun hän ”käväisi” Siinain vuorella. Minulle olisi luultavasti tullut nälkä ja jano, mutta tämä olikin tosi ”divine encounter” eli Jumalan kohtaaminen. Maailmankaikkeuden Luojalle ei ole mikään konsti hoitaa se, että Mooses pärjäsi vuorella tuon 40 vuorokautta täyspaastossa.

Hän pitää sanansa voimalla kaikkea yllä. Jumalan puhumat sanat loivat alussa kaiken. Koko luomakunta ja maailmankaikkeus pysyy ja toimii Jumala säätämällä tavalla: auringon nousu ei petä, painovoima ei muutu, valkuaisainesynteesi tai mikä tahansa muu Jumalan suunnittelema asia toimii ja pysyy käynnissä niin kauan kuin Hän on suunnitellut.

Iloitsen suunnattomasti siitä, että Jeesus nimenomaan istuu nyt Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme.[16] Palaan tähän asiaan vielä myöhemmissä kirjoituksissa, mutta Psalmi 110 olkoon toistaiseksi tähän johtolankana.

HEPR. 1: 4 1992 KÄÄNNÖKSEN MUKAAN:

4. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi.

Enkeleiden luoja ja hallitsija suostui vähäksi aikaa luopumaan asemastaan, jotta Jumalan pelastussuunnitelma saattoi toteutua.[17] Jeesuksen asema Jumalana on kiistattomasti kaikkea luotua korkeampi, mutta asiasta oli tarpeen kirjoittaa, koska ensimmäisillä vuosisadoilla (ja vielä nytkin) esiintyi enkelipalvontaa, josta Raamattu vakavasti meitä varottaa.[18]

Jeesuksen tässä luvussa mainitut nimet: Jumalan Poika (jae 5), Jumala (jae 8) ja Herra (jae 10) on mainittu suuruusjärjestyksessä.[19] Herra -nimitys on suomenkielisen ja kreikankielisen VT:n käyttämä nimi Jahvesta, joka on Israelin Jumala. Alaviitteestä löytyvä Filippiläiskirjeen toisen luvun sanoma Jeesuksen Herraudesta on kirkasta ja selvää. Pekka Simojoen[20] laulua voi laulaakin hyvästä syystä:

On yksi nimi ylitse muiden, yksi nimi muuttumaton.
Yksi nimi ylitse muiden, vain yksi nimi toivomme on.
Tuo nimi josta laulan, on Jeesus. Nimi kaunein alla auringon.

Siinä vain, siinä vain armo meille lahjoitetaan.
Siinä vain on valta ja voima yhä taivaassa ja päällä maan.

On yksi nimi ylitse muiden...

Siinä vain, siinä vain, siinä on mun lauluni syy.
Siinä vain on taivas jo auki, siihen kaikki rikkaus kätkeytyy.

On yksi nimi ylitse muiden...

Siinä vain, siinä vain seisoo ristin muotoinen puu.
Siinä vain on Jumala läsnä Kaikki polvet maahan notkistuu.

On yksi nimi ylitse muiden...

Sinä, joka jaksoit lukea tämän kirjoituksen loppuun, olet saanut pienen häivähdyksen siitä ilosta, jota heprealaiskirje on minulle tuottanut. Palaan asiaan ja pyrin kirjoittamaan jatkoa JHS (jos Herra suo) vielä tämän vuoden aikana. Lopuksi tahdon rukoilla muutamin sanoin puolestasi, koska se, mikä on Jumalan sanasta, tekee tehtävänsä, eikä palaa tyhjänä,[21] näin uskon. Voit halutessasi yhtyä tähän rukoukseen kanssani:

Jeesus, Vapahtaja. Kiitän sinua, että olet ottanut minun syntikuormani harteiltani ja minä saan olla Jumalan lapsi. Kiitän Jeesus uhristasi Golgatalla, joka on täydellinen ja kaikkeen riittävä. Otan iloiten vastaan pelastuksen uskomalla Sinuun Jeesus, että olet Jumalan Poika ja minun Herrani ja Vapahtajani. Opeta minua elämään sinun lapsenasi ja anna Pyhän Hengen johdattaa minua, että osaisin elämälläni kirkastaa Sinun pyhää nimeäsi ja että kerran saisin päästä iankaikkiseen elämään yksin armosta. Auta Jeesus minua siinä, että osaisin tehdä lähetyskäskyä todeksi omalla paikallani ja omassa elämässäni. Opeta minua antamaan anteeksi, rakastamaan ja armahtamaan, että olisin sinun opetuslapsesi omana itsenäni: ihmisenä vajaana ja monella tavoin rikkinäisenä, mutta sinulle rakkaana. Kiitos Jeesus kaikesta, aamen.

Tekstiäni saa vapaasti käyttää ja levittää, kun tarkoitus on olla tavalla tai toisella evankeliumin asialla, sitä eteenpäin viemässä.

OHEISLUKEMISTOA

DigiRaamattu Pro. 2012. Data Universum Oy. (Maksullinen ohjelmisto, joka sisältää kaikki suomalaiset käännökset, Novumin  ja joukon ulkomaisia).

e-Sword, versio 10.1.0. Ilmainen raamattuohjelma, ladattavissa osoitteessa http://www.e-sword.net/downloads.html. (Sisältää tekijänoikeuksista vapautuneita käännöksiä, mm.1933/1938 -käännöksen.  Tätä saa laajennettua monilla maksullisilla käännöksillä).

Giertz, B. 1988. Hebrealaiskirje. Helsinki. Sley -kirjat Oy.

Iso Raamatun Sanahakemisto 3-4. Heprea-suomi, kreikka-suomi. Helsinki:  Aika Oy.

Iso Raamatun Tietosanakirja 1-8. 1988-1992. Vantaa: RV.

Koskenniemi, H. & Thurén, J. 2008. Uusi Testamentti lyhyesti selitettynä.  Helsinki: Kustannus Oy Arkki.

Norvanto, J. 2009. Raamattu elämään: heprealaiskirje. Kauniainen: Perussanoma Oy.

Pawson, D. 2008. Raamattu avautuu. Alkuperäisteos: Unlocking the Bible Omnibus. Helsinki: TV7 -kustannus.

Stein, R. H. 2004. Hermeneutiikan pelisäännöt - ohjeita Raamatun tulkintaan. Saarijärvi: Aikamedia Oy.

Thurén, J. 1992. Heprealaiskirje. Hämeenlinna: Sley -kirjat Oy.

 

[1] Joh. 14:26, Joh. 16:8.

[2] Room. 9:33.

[3] IRT 8, 161.

[4] http://www.pirkkovalkama.sekl.fi/raamatunlukeminen.pdf

[5] Esim. Jes. 7:14 Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.

[6] Joh 1:29  Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

[7] Ps. 110:1, Ps. 2:7-8.

[8] Matt. 24:36.

[9] 1. Moos. 2:16. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, 17. mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".

[10] Hepr. 9:15. Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. Välittäjä, Välimies, myös Septuagintan (VT kreikaksi) Job 9:33 -jakeessa käyttämä merkitys riidanratkaisija -merkitys tunnetaan.

[11] Joh 15:4  Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

[12] Joh 14:6. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

[13] Mat 9:6  Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."

[14] viittaan tässä apostoliseen uskontunnustukseen, johon suomalaiset kirkkokunnat laajalti yhtyvät. Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

[15] 2.Moos. 34:29  Ja kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa.

[16] Rom 8:34  Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

[17] Fil. 2: 5. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, 6. joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, 7. vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; 8. hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. 9. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, 10. niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, 11. ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra

[18] Ilm 22: 8.Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. 9. Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa".

[19] Thurén 1992,18. Prof. Thurén toteaa kommentaarissaan Jeesuksen saaneen Herra -nimen vasta korotuksen jälkeen, kaksi aikaisempaa nimeä Hänellä on aina ollut.

[20] Yksi nimi ylitse muiden. Tekijänoikeudet: Pekka Simojoki (säv.), Tapani Puranen (sov.), Jukka Hovila (sov.), Anna-Mari Kaskinen (san.).

[21] Jes 55:10  Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,

Jes 55:11  niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.

maanantai, 23. huhtikuu 2012

Minua kirjoitusvaiheessa suuresti hoitanut runo

MINÄ RAKASTAN TÄTÄ MAATA

 

Minä rakastan tammikuuta. Lämmitän leivinuunia ja tutkin keltakantisesta yliopiston almanakasta, paljonko päivä pitenee viikossa. Almanakasta luen alkavaa vuotta koskevan rukouksen, joka kuuluu näin: anna oi Jeesus rauha ja menestys! Pakkashuuruiset puut ovat ihmeen kauniit. Jokainen oksa on puettu valkoiseen vaatteeseen taivaalta. Kysyn tapaamaltani pienokaiselta, mitähän loppiainen mahtaa merkitä. Tiesi lapsonen tuo itäisen maan tietäjät.

 

Minä rakastan helmikuuta. Pienet lumihiutaleet leijailevat taivaalta kuin untuva. Naapuri pyysi madekeitolle. Kala oli jo kutenut. Elämä jatkuu jään alla. Kävelen koiran kanssa hiljaista metsäautotietä. Heittäydyn selälleni pehmeään lumeen. Teen kaksi enkeliä vierekkäin. Hymyillen jatkan matkaani. Jostakin muistelen lukeneeni, että kaksi niitä on meille mukaan annettu. Nukkumaan käydessäni vilkaisen huoneentauluani, jossa mummo kutoo sukkaa kiikkutuolissa. Alla on Jesajan kirjan sanat: teidän vanhuuteenne asti minä olen sama.

 

Minä rakastan maaliskuuta. Kevätpäiväntasaus. Valo sai yliotteen pimeästä. Aurinkoisena päivänä räystäältä tippuu vesipisaroita. Katto luovutti lumikuormansa ryskyen. Suojasäätä ja yöpakkasta. Hankikanto: viiletän potkurilla keskellä peltoa, koira liehuu siellä täällä. Pääsiäinen on tänä vuonna maaliskuussa. Peiliin katsoessani mietin, mitähän turhaa tuon vaeltajan reppuun on taasen kertynyt. Muistelen tuttuja sanoja: niinkuin lammas on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ehtoollisen jälkeen mieleni valtaa sanoinkuvaamaton kiitollisuus.
 

Minä rakastan huhtikuuta. hiihdän jäällä tutun pilkkimiehen luokse. Saan kissalleni tuoreita kaloja. Lumi antautuu auringossa. Töyhtöhyyppä lentää pellolla pälvien yllä. Kerään pajun oksia maljakkoon. Luen Korkean Veisun kirjasta: nouse armaani, sinä kaunoiseni ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt.
 

Minä rakastan toukokuuta. Leskenlehdet kukkivat, linnut rakentavat pesää. Traktorit hyörivät pelloilla. Hyräilen mielessäni rakkaan virren sanoja: leipää pelloilta maan. Jäät ovat lähteneet. Katiskasta nostan kelpo ahvenia. Savustan kaikki ja vien puolet naapuriin. Koivujen lehdet kasvavat silmissä. Kaupan leipätiskistä nostan lämpimän leivän kassiini. Virren sanat palaavat mieleeni: nälästä varjele Herramme, siunaa kylväjät maamme.

 

Minä rakastan kesäkuuta. Pääskyset ja västäräkit pyydystävät hyönteisiä poikasilleen. Kuinka paljon valoa onkaan! Sateen jälkeen ruohon ja lehtien tuoksussa on kesä. Hengitän syvään ja huokaan Psalmin 118 sanoin: tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt, riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Seurakunnan kokolla laulamme suvivirren. Kotiin ajaessani hyräilen: myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi.
 

Minä rakastan heinäkuuta. Niityt kukkivat. Metsämansikoiden ihana maku. Keitän uusia perunoita, kasvimaalta haen tilliä. Kesävieraat haluavat mato-ongelle. Lapset jäävät pulikoimaan rantaan. Illalla paistamme muurinpohjalettuja.. Laulamme nuotion ääressä: oon onnellinen vaeltaja. Ilta vaihtuu yöksi. Hyttyset surisevat. Herkistymme rukoukseen, kenelläkään ei ole kiirettä. Kello lähestyy kahta yöllä. Lähdemme nukkumaan. Vuoteella laulu palaa mieleeni: käyn yli virran voittajana ja olen vihdoin kotona.
 

Minä rakastan elokuuta. Omenia tulee tänä vuonna. Herukkapensaat loistavat punaista ja mustaa. Puimurit ovat jo aloittaneet työnsä pelloilla. Ystäväni kanssa lähdemme tuulastamaan. Yö on ympärillämme kuin samettia. Lahna ja hauki päätyvät veneeseen. Saunomme yöllä. Öljylampun valossa ystäväni lukee psalmista 104: Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra ja odottavat ruokaansa ajallaan. Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi ja kaikki tulevat ravituiksi. Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää.
 

Minä rakastan syyskuuta. Vettä sataa. Puimurit ahkeroivat poutapäivinä. Lähden sienimetsään. Koriin päätyy muutama tatti ja meheviä rouskuja. Illalla istun ulkorapulla ja kuuntelen hepokattien konsertointia. Tähdet syttyvät yksi toisensa perään. Tulee pakkasyö. Huomenna aloitan uunin lämmittämisen kesän jälkeen. Aamulla vesilammikot riitteessä. Mietin, joko kääntäisi veneen kumoon kesän loppumisen merkiksi. Juon iltateetä. Luen rakkaan Psalmin 65 sanat motoristien Raamatusta: Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti ja teet sen hyvin rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, kun sinä valmistat maan. Sinä kruunaat vuoden hyvyydelläsi, ja sinun polkusi tihkuvat runsautta.
 

Minä rakastan lokakuuta. Tilhiparvi tyhjensi marjoja täynnä olleen pihlajan. Laulujoutsenet viivyttelevät muuttoa viimeiseen asti. Kynnetyt pellot saavat ansaitsemansa levon. Ruskan värit mykistyttävät. Vain Luoja voi saada tällaista aikaan. Räntäsade. Muuttavan hanhiparven laulu soi taivaalla hämärtyvässä illassa. Ulkoilutan koiraa, kastumme molemmat. Kotona koira käpertyy uunin viereen. Painan selkäni lämpimän uunin kylkeen. Uunipuuron tuoksu leivinuunista herkistää kiitokseen. Hyräilen rakasta laulua : Herra öin ja päivin kiitän sinua, sillä tiedän että olet valveilla. Otan puuroastian uunista. Koira valpastuu ja häntä heiluu iloisesti. Herkuttelemme puurolla. Luen ruokapöydässä rakastamaani Psalmia 103. Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä.
 

Minä rakastan marraskuuta. Tiaiset ruokailevat talipalloissa riippuen. Toisinaan harakka ja käpytikka käyvät pihistämässä palasen itselleen. Pilkkimiehet kiertävät jo pieniä lampia. Talvi-iltojen pimeys houkuttelee minua lukemaan kirjoja, joita kesällä ei kaiken ulkona touhuamisen keskellä ehdi avaamaan. Pistäydyn tuntemani lesken luona. Kahvittelemme. Kuuntelen vanhuksen kertomusta, miten kovaa elämä oli ennen sotia. Katkeruuden häivääkään ei hänen puheessaan silti ollut, oli vain syvä kiitollisuus Luojalle, joka on tänne asti auttanut. Kotiin kävellessäni huokaan Herran puoleen: oi Herra armahda tätä kansaa joka yltäkylläisyyden keskellä haluaa vain enemmän ja enemmän kaikkea mahdollista. Kotona luen Luukkaan evankeliumin 10. luvusta asioiden tärkeysjärjestyksen: mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.
 

Minä rakastan joulukuuta. Itsenäisyyspäivä. Hautausmaalla kynttilöiden monet liekit kertovat vapautemme hinnasta. Kiitän Kaikkivaltiasta varjeluksesta sodan vuosina. Koira odottaa hautausmaan ulkopuolella taluttimessaan. Lähdemme kotiinpäin. Sydämeni tulvii kiitosta ja ylistystä Jumalalleni. En vaihtaisi tätä maata toiseen mistään hinnasta. Jouluyönä kirkko on täynnä ihmisiä. Saarna kertoo Lapsesta, jonka kaltaista ei ole toista. Papin puhe on täynnä rakkautta. Kirkon jälkeen ystäväni pyytää Tapaninpäivänä kylään. Ajan kotiin, vuorokausi on vaihtunut. Mietin äskeistä kirkkokansaa ja Jeesuksen kylväjävertausta. Monellako ihmisellä oli tänä yönä sydämessä hyvää maata, joka tuottaa satoa. Kotona lämpimän uunin päältä kuuluu kehräystä. Joulun jälkeen raketinmyyjät ilmestyvät kauppoihin. Mietin, miksi vuoden vaihtuessa kansa juhlii ja karkeloi. Oma mieleni on täynnä kiitosta Hänen huolenpidostaan päättyvänä vuotena. Keltakantinen almanakka on samoilla linjoilla. Joulukuun rukoukseksi on merkitty: ylistys, kiitos ja kunnia olkoon sinulle, rakas Isä!

Minä rakastan talvea. Lunta, jäätä ja pimeyttä, ne ovat vain verho, jonka takana on kukkiva maa tulvillaan valoa.

Minä rakastan kevättä. Lupaus uudesta elämästä, ei vain tänä vuonna vaan Isän luona iäti.

Minä rakastan kesää. Elämää, joka sykkii päivin ja öin taukoamatta.

Minä rakastan syksyä. Maa, satonsa antanut saa levätä. Minäkin saan levätä Mooseksen siunauksen hengessä iankaikkisilla käsivarsilla.

Minä rakastan tätä maata. Tosin tämä maa on pitkään roudassa, lumen ja jään kahleissa. Kiroaisinko sen tähden tämän maan? En koskaan, minä siunaan tätä maata ja Israelia ja kiitän Luojaamme ja Lunastajaamme, kolmiyhteistä Jumalaa. Hänen rakkautensa ylittää ymmärrykseni.

 

11-07 2007 Tekijän allekirjoitus

Saa kopioida ja julkaista ja käyttää vapaasti Jumalan kunniaksi, sillä kaikki kunnia on Hänen aina ja iankaikkisesti aamen.

Jes. 42:8 Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle, enkä ylistystäni epäjumalille

 

 

 

 

 

 

 

sunnuntai, 22. huhtikuu 2012

Rakkauden ylistys...aina ajankohtainen ja tuore

RAKKAUDEN YLISTYKSEN ÄÄRELLÄ

MUTTA SUURIN NIISTÄ ON RAKKAUS – AJATUKSIA 1. KORINTTOLAISKIRJEEN 13. LUVUSTA UUDESTA TESTAMENTISTA
 
Biblia[1] 1776/1872. 1. Korinttolaiskirje.
13. Luku.
1. Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen. 2. Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi. 3. Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.
4. Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu: 5. Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele, 6. Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta: 7. Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.
8. Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo. 9. Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain. 10. Mutta kuin täydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
11. Kuin minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minä mieheksi tulin, niin minä hylkäsin lapselliset. 12. Sillä nyt me näemme niinkuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen niinkuin minä tuttu olen.
13. Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan rakkaus on suurin niistä.

 
KIRKKORAAMATTU 1992 
1. Kor. 13.
1.Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 2. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. 3. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6. ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. 
8. Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 9. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, 10. mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
11. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
13. Niin Pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Avioparin vihkimistilaisuuden klassikkoihin kuuluva Raamatun kohta on todellakin kaunis. Apostoli Paavali kirjoitti noin vuonna 55-56 perustetulle Korintossa syntyneelle noin 3-4 vuotta vanhalle seurakunnalle. Raamatun kieli on mielestäni yhtä kaunista nyt kuin Bibliaa luettaessa miespolvia taaksepäin.  Kirjoitan muutamia ajatuksia tästä Raamatun luvusta ja yhdeksästi luvussa mainitusta agape-sanasta.

Nyt tarkasteltavana olevassa Korinttolaiskirjeen kohdassa käytetty, rakkautta tarkoittava sana agape viittaa pyyteettömään rakkauteen, joka rakastaa vapaasti valiten, ilman syytä, eikä odota kohteeltaan vastarakkautta. Tällaisella rakkaudella Jumala rakasti ihmistä ja tekee niin edelleenkin. En puutu tässä kirjoituksessa muihin kreikankielisiin rakkautta tarkoittaviin sanoihin.
Miksi tähän Raamatun paikkaan valittiin sana, jonka kuvaamalla tavalla rakastava ihminen on vailla hyötymistarkoitusta? Paavalia kirjeen kirjoituksessa inspiroineella Pyhällä Hengellä oli syynsä, sillä Korintossa toimiva seurakunta oli vahvasti hengellinen, mutta mopo oli karannut käsistä selkeän opetuksen puuttuessa. Jumalan antamia lahjoja ei osattu käyttää parhaalla mahdollisella tavalla eli rakkaudesta käsin. Paavali ohjeistaa nuorta seurakuntaa toimimaan rakkaudellisesti ja järjestyneesti, Pyhän Hengen johdatuksessa.

Näkökulmaa laajennettaessa teksti ei ole enää avioliittoa solmivien ihmisten evästämistä. Luku kolmetoista on keskimmäinen luku kolmen luvun kokonaisuudesta, joka käsittelee hengellisiä lahjoja. Paavalin viesti on selkeä – rakkaus (agape) on käyttövoima, jolla seurakuntaan kuuluvien ihmisten tulisi palvella toisiaan ja muita ja siten olla Jumalan käytössä. Ihmisessä asuva vanha ja syntiin langennut luonto pyrkii tekemään tämän tyhjäksi, jolloin pahimmillaan käy niin, että Jumalan antamat lahjat seurakunnan ja yksilöuskovan rakennukseksi palvelevatkin sielunvihollisen tarkoitusperiä ylpeyden ja oman edun tavoittelun astuessa kuvaan mukaan.

Kuinka sitten voisin oppia rakastamaan Jumalan näyttämän esimerkin mukaisesti ilman omia tarkoitusperiä? Mitä arkeen sovellettavia neuvoja voisi noudattaa, jotta agape saisi meissä enemmän jalansijaa? Haluaisin aloittaa nopealla tilannekartoituksella. Metsään eksynyt saa avun kartasta ja kompassista, syvemmälle rakkauden olemukseen pyrkivä löytää nämä suunnistusvälineet Jumalan sanasta.

Jumala haluaa jokaisen ihmisen hyväksyvän Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja Herraksi, sillä Jeesus yksin on Raamatun mukaan ainoa tie[2] taivaaseen. Kun ihminen tekee uskonratkaisun ja saa syntinsä anteeksi, hänestä tulee iankaikkisen elämän perillinen ja hän on jo tässä ajassa matkalla taivaaseen. Tämä ratkaisu on tärkein asia, joka ihmiselämän aikana on tehtävä. Tämän jälkeen tuleva toinen vaihe pitää sisällään sisäisen muutoksen, joka näkyy myös ulospäin. Uskovassa asuva Pyhä Henki vaikuttaa siten, että ihmisen tekemiset ja valinnat muuttuvat yhä enemmän Jumalan tahdon mukaisiksi.

Uskoon tulo seurauksineen liittyy agape-rakkauteen siten, että epäitsekäs toisen rakastaminen onnistuu helpommin, kun oma tunnepankki ja omat tarpeet on täytetty. Pitkäjänteisen työn tekijöitä agapen saralla yhdistänee se, että he ovat saaneet tehdä työtä ensin oman puseron sisällä asuvan trion[3] kanssa. Tämän työskentelyn jälkeen, tapahtuipa se sielunhoitajan, terapeutin tai muun vierellä kulkijan avulla tai peräti ilman tukihenkilöä, ihminen on tullut viimeistään tietämään, että ”ihmisen syvimpiä tarpeita ovat nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi tuleminen.”[4] Riittävän ehjä ihminen jaksaa ja voi rakastaa. Ihminen ei voi löytää täyttä tarkoitusta elämälleen muualta kuin Jumalan yhteydestä – vain Herra osaa korjata särkyneet sydämet taas toimiviksi ja rakastaviksi, tosin Hän voi käyttää ihmisiä välikappaleina tässä työssä.
 
Johannes[5] antaa selvät suuntamerkit – Jumalan voi tuntea vain agape-rakkaudella rakastava 1. Joh. 4:8 mukaisesti. Tunnenko minä siis Jumalan, koska pidän itseäni tunnustavana kristittynä? Joudun myöntämään Pekka Simojoen ja Anne-Mari Kaskisen laulun sanoin: tunnen suurta Jumalaa vain vähän. Riemullinen johtopäätös tästä tarkoittaa, että minäkin rakastan agape-rakkaudella! En tietenkään aina, mutta silloin tällöin niin täytyy olla, koska Raamatun sana ei raukea tyhjiin.

Jeesuksen tunnettu käsky on ajankohtainen joka päivä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.”[6] Olen pysähtynyt joskus miettimään, mitä itseni rakastaminen on. Tietenkin se on kaikkea hyvää, josta tulen iloiseksi, onnelliseksi ja tarpeeni tulevat täytetyiksi. Tutussa psalmissa 23 todetaan: ”maljani on ylitsevuotavainen.” Varmaankin Daavidin tarpeet oli enemmän kuin täytetty: ylitse vuotaminen voisi tarkoittaa sitä, että ihmisen tultua pisteeseen ”ei minulta mitään puutu,” [7] hän voi antaa lähellä olevan maljaan täytettä omasta runsaudestaan. Vajaasta astiasta toiselle kaataminen voi kenties ehdyttää oman astian – ihminen voi väsyä yrittäessään kulkea toisen vierellä silloin kun omia voimia rakastaa ei ole.

Tämä on käytännössä mielestäni sitä, että minun syvin tarpeeni on ensin täytetty, sitten minulla on antaa epäitsekästä rakkautta lähellä olevalle ihmiselle, ei ennen sitä. Huomion arvoista on, että omasta maljasta ”ei mitään puuttuminen” pitää sisällään sekä hyvän että pahan. Kristityn on hyvä muistaa tämä lähtökohta ja luottaa siihen, että Hyvä Paimen on kanssamme jokaisena päivänä, pilvisenäkin ja Hän kulkee vierellämme keitaalle asti. Jos sinusta tuntuu tänään siltä, että et jaksa, ei sinun tarvitsekaan. Anna Jeesuksen hoitaa sinua[8] ja kun olet levännyt ja jättänyt taakkasi sekä kuormasi Hänelle, sitten jaksat mennä ja palvella.

Sitten jaksat rakastaa agape-rakkaudella, joka kumpuaa meidät ensin kohdanneesta rakkaudesta spontaanisti takaisin lähimmäisiimme. Tämä voi tapahtua ilman pakkoa ja vaatimusta, kun Jumalan Poika on hoitanut sisintäsi ja täyttänyt maljasi, levosta ja rauhasta käsin.

Se, mitä käytännössä tulet rakkauden antamisen muodossa tekemään on juuri sinun näköistäsi. Herra tuntee sinut perinpohjaisesti ja Hän tahtoo kunnioittaa lahjojasi ja persoonaasi ja räätälöi sinulle juuri sopivia tehtäviä, joissa voit palvella toisia. Näin olet viemässä Jumalan valtakuntaa lähipiiriisi, tai aina maailman ääriin asti, kuten muissa kulttuureissa lähetystyötä tekevät. Kaikki työ on Jumalan silmissä arvokasta, kun teemme sitä evankeliumin eteenpäin menemisen hyväksi Matteuksen evankeliumin lopussa olevan lähetyskäskyn hengessä.

Liitän tähän loppuun Adam Clarken kommentaarista kevennyksen siitä, miten voidaan kuvata ilman agape-rakkautta olevaa ihmistä. “People of little religion are always noisy; he who has not the love of God and man filling his heart is like an empty wagon coming violently down a hill: it makes a great noise, because there is nothing in it.”[9]

Jumala on hyvä ja jos et vielä tunne Häntä ja rakkautta, jonka voit ylhäältä saada, voit halutessasi yhtyä tähän lyhyeen rukoukseen ja pyytää Jeesusta elämääsi. Hän tahtoo antaa syntisi anteeksi ja lahjoittaa iankaikkisen elämän Jumalan luona taivaassa. Olen itse aikanani tehnyt niin ja se oli päivä joka muutti elämäni suunnan. Jos teet nyt uskonratkaisun, on tärkeää kertoa siitä samana päivänä jollekin luotettavalle uskovalle ihmiselle, jotta sinulla olisi tukihenkilö alkutaipaleelle.

Rakas Jeesus. Tunnustan, että olet Jumalan Poika ja minun Vapahtajani. Tule nyt elämääni ja anna kaikki syntini anteeksi ja pese minut puhtaaksi kaikesta saastaisesta. Auta minua oppimaan tuntemaan sinut ja johdata minut sopivaan uskovien yhteisöön. Täytä minut Pyhällä hengellä ja auta minua kasvamaan sinun opetuslapsenasi ja löytämään minulle tarkoitettu elämäntehtävä. Aamen.

Rakas ystävä, joka rukoilit tämän rukouksen. Tervetuloa Jumalan lasten suureen perheeseen! Etsi nyt itsellesi luotettava isä- tai äitihahmo, ja pyydä häntä olemaan käytettävissä, kun tarvitset kysyä jotain ja haluat rukoilla jonkun kanssa. Hän voi olla sukulaisesi, joka on kenties rukoillut puolestasi jo pitkään. Siinä tapauksessa tämä uutinen tuottaa hänelle suuren ilon ja kiitoksen Jumalalle – rukoukset kuultiin ja niihin on nyt vastattu!

Hyvä tapa on laittaa päivämäärä ylös, vaikka Raamatun alkulehdelle, jolloin lausuit tämän syntisen rukouksen. Sielunvihollinen voi tuoda sinulle ajatuksia, että mitään ei ole tapahtunut, mutta tällöin voit sanoa Jeesuksen nimessä väisty! Minä olen nyt Jeesuksen oma ja sinulla ei ole enää asiaa minun elämääni. Elämä Jeesuksen omana on tuonut sisimpääni rauhan ympärillä riehuvasta myrskystä huolimatta – niin käy jokaiselle, koska Raamattu niin vakuuttaa:  ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”[10]

Siunausta elämääsi. Rukoilin äsken kirjoitukseni lukijoiden puolesta niin, että jokainen, joka lukee tämän kirjoituksen, saisi vastaanottaa ja antaa agape-rakkautta. Olen itsekin tämän rukouksen piirissä – katsotaan, miten tähän rukoukseen vastataan.
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


[1] DigiRaamattu Pro. Data Universum Oy. Ohjelma sisältää useita Raamatun käännöksiä ja muuta Raamatun tutkimista helpottavaa aineistoa. Tämän lisäksi olen käyttänyt kirjoitelman tekemiseen NIV ja NKJV study- Raamattuja, jotka sisältävät juoksevan kommentaarin ja aihekohtaisia artikkeleja. Myös Iso Raamatun Tietosanakirja, Jukka Norvannon kansankommentaari korinttolaiskirjeestä, Rafael Gyllenbergin kommentaari ja Gordon D. Feen NICNT –kommentaari olivat käytössäni. Suomen ekumeenisen neuvoston sivustolta löytyvä Jumala on rakkaus (Deus Caritas Est) –artikkeli toimi niinikään lähteenä, kuten myös E-Sword Raamattuohjelma ja siihen lataamani Adam Clarken kommentaari korinttolaiskirjeestä.
[2] Joh. 14:6.
[3] Identiteetti, itsetunto, minäkuva.
[4] Parisuhteen palikat koulutusmateriaali, sanat –palikan tiivistelmä.http://www.parisuhteenpalikat.fi/materiaalia/kortit/PP_PK_4%2B4.pdf
[5] 1. Joh. 2:5,10,15; 3:1,10,11,17,18; 4:7-12,16-21; 5:2,3. Johannes on todellinen agape –apostoli: edellä mainitut jakeet ovat yksinomaan agape –verbiä tai substantiivia käyttäviä. NKJV Raamatun sisältämä kooste Johanneksen kirjeestä totesi ”mature love does not produce fear, but instead imparts courage.” Jumalan tahtomalla tavalla rakastaminen antaa pelon sijasta rohkeuden – kaunis ja raamatullinen ajatus. Samaa tarkoittaa 2. Tim. 1:7 muistuttaen, että Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden (agape) ja raittiuden hengen.
[6] Matt. 19:19. Jeesus käyttää tässä agapao –verbiä, joka esiintyy verbinä 143 kertaa UT:ssa.
[7] Psalmi 23:1.
[8] Matt. 11:28. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”
 
[10] Joh. 14:27.

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot


    Kirjoituksia elämän eri sektorien kysymyksistä, vaikkapa elämän tarkoitus ja mielekkään elämän rakennuspalikat, avioliiton hoitaminen, kristillinen terapia, sielunhoito. Katsotaan, mitä tästä tulee: eka blogi ikinä. 

  • Tagipilvi