MINÄ RAKASTAN TÄTÄ MAATA
Minä rakastan tammikuuta. Lämmitän leivinuunia ja tutkin keltakantisesta yliopiston almanakasta, paljonko päivä pitenee viikossa. Almanakasta luen alkavaa vuotta koskevan rukouksen, joka kuuluu näin: anna oi Jeesus rauha ja menestys! Pakkashuuruiset puut ovat ihmeen kauniit. Jokainen oksa on puettu valkoiseen vaatteeseen taivaalta. Kysyn tapaamaltani pienokaiselta, mitähän loppiainen mahtaa merkitä. Tiesi lapsonen tuo itäisen maan tietäjät.
Minä rakastan helmikuuta. Pienet lumihiutaleet leijailevat taivaalta kuin untuva. Naapuri pyysi madekeitolle. Kala oli jo kutenut. Elämä jatkuu jään alla. Kävelen koiran kanssa hiljaista metsäautotietä. Heittäydyn selälleni pehmeään lumeen. Teen kaksi enkeliä vierekkäin. Hymyillen jatkan matkaani. Jostakin muistelen lukeneeni, että kaksi niitä on meille mukaan annettu. Nukkumaan käydessäni vilkaisen huoneentauluani, jossa mummo kutoo sukkaa kiikkutuolissa. Alla on Jesajan kirjan sanat: teidän vanhuuteenne asti minä olen sama.
Minä rakastan maaliskuuta. Kevätpäiväntasaus. Valo sai yliotteen pimeästä. Aurinkoisena päivänä räystäältä tippuu vesipisaroita. Katto luovutti lumikuormansa ryskyen. Suojasäätä ja yöpakkasta. Hankikanto: viiletän potkurilla keskellä peltoa, koira liehuu siellä täällä. Pääsiäinen on tänä vuonna maaliskuussa. Peiliin katsoessani mietin, mitähän turhaa tuon vaeltajan reppuun on taasen kertynyt. Muistelen tuttuja sanoja: niinkuin lammas on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ehtoollisen jälkeen mieleni valtaa sanoinkuvaamaton kiitollisuus.
Minä rakastan huhtikuuta. hiihdän jäällä tutun pilkkimiehen luokse. Saan kissalleni tuoreita kaloja. Lumi antautuu auringossa. Töyhtöhyyppä lentää pellolla pälvien yllä. Kerään pajun oksia maljakkoon. Luen Korkean Veisun kirjasta: nouse armaani, sinä kaunoiseni ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt.
Minä rakastan toukokuuta. Leskenlehdet kukkivat, linnut rakentavat pesää. Traktorit hyörivät pelloilla. Hyräilen mielessäni rakkaan virren sanoja: leipää pelloilta maan. Jäät ovat lähteneet. Katiskasta nostan kelpo ahvenia. Savustan kaikki ja vien puolet naapuriin. Koivujen lehdet kasvavat silmissä. Kaupan leipätiskistä nostan lämpimän leivän kassiini. Virren sanat palaavat mieleeni: nälästä varjele Herramme, siunaa kylväjät maamme.
Minä rakastan kesäkuuta. Pääskyset ja västäräkit pyydystävät hyönteisiä poikasilleen. Kuinka paljon valoa onkaan! Sateen jälkeen ruohon ja lehtien tuoksussa on kesä. Hengitän syvään ja huokaan Psalmin 118 sanoin: tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt, riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Seurakunnan kokolla laulamme suvivirren. Kotiin ajaessani hyräilen: myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi.
Minä rakastan heinäkuuta. Niityt kukkivat. Metsämansikoiden ihana maku. Keitän uusia perunoita, kasvimaalta haen tilliä. Kesävieraat haluavat mato-ongelle. Lapset jäävät pulikoimaan rantaan. Illalla paistamme muurinpohjalettuja.. Laulamme nuotion ääressä: oon onnellinen vaeltaja. Ilta vaihtuu yöksi. Hyttyset surisevat. Herkistymme rukoukseen, kenelläkään ei ole kiirettä. Kello lähestyy kahta yöllä. Lähdemme nukkumaan. Vuoteella laulu palaa mieleeni: käyn yli virran voittajana ja olen vihdoin kotona.
Minä rakastan elokuuta. Omenia tulee tänä vuonna. Herukkapensaat loistavat punaista ja mustaa. Puimurit ovat jo aloittaneet työnsä pelloilla. Ystäväni kanssa lähdemme tuulastamaan. Yö on ympärillämme kuin samettia. Lahna ja hauki päätyvät veneeseen. Saunomme yöllä. Öljylampun valossa ystäväni lukee psalmista 104: Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra ja odottavat ruokaansa ajallaan. Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi ja kaikki tulevat ravituiksi. Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää.
Minä rakastan syyskuuta. Vettä sataa. Puimurit ahkeroivat poutapäivinä. Lähden sienimetsään. Koriin päätyy muutama tatti ja meheviä rouskuja. Illalla istun ulkorapulla ja kuuntelen hepokattien konsertointia. Tähdet syttyvät yksi toisensa perään. Tulee pakkasyö. Huomenna aloitan uunin lämmittämisen kesän jälkeen. Aamulla vesilammikot riitteessä. Mietin, joko kääntäisi veneen kumoon kesän loppumisen merkiksi. Juon iltateetä. Luen rakkaan Psalmin 65 sanat motoristien Raamatusta: Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti ja teet sen hyvin rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, kun sinä valmistat maan. Sinä kruunaat vuoden hyvyydelläsi, ja sinun polkusi tihkuvat runsautta.
Minä rakastan lokakuuta. Tilhiparvi tyhjensi marjoja täynnä olleen pihlajan. Laulujoutsenet viivyttelevät muuttoa viimeiseen asti. Kynnetyt pellot saavat ansaitsemansa levon. Ruskan värit mykistyttävät. Vain Luoja voi saada tällaista aikaan. Räntäsade. Muuttavan hanhiparven laulu soi taivaalla hämärtyvässä illassa. Ulkoilutan koiraa, kastumme molemmat. Kotona koira käpertyy uunin viereen. Painan selkäni lämpimän uunin kylkeen. Uunipuuron tuoksu leivinuunista herkistää kiitokseen. Hyräilen rakasta laulua : Herra öin ja päivin kiitän sinua, sillä tiedän että olet valveilla. Otan puuroastian uunista. Koira valpastuu ja häntä heiluu iloisesti. Herkuttelemme puurolla. Luen ruokapöydässä rakastamaani Psalmia 103. Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä.
Minä rakastan marraskuuta. Tiaiset ruokailevat talipalloissa riippuen. Toisinaan harakka ja käpytikka käyvät pihistämässä palasen itselleen. Pilkkimiehet kiertävät jo pieniä lampia. Talvi-iltojen pimeys houkuttelee minua lukemaan kirjoja, joita kesällä ei kaiken ulkona touhuamisen keskellä ehdi avaamaan. Pistäydyn tuntemani lesken luona. Kahvittelemme. Kuuntelen vanhuksen kertomusta, miten kovaa elämä oli ennen sotia. Katkeruuden häivääkään ei hänen puheessaan silti ollut, oli vain syvä kiitollisuus Luojalle, joka on tänne asti auttanut. Kotiin kävellessäni huokaan Herran puoleen: oi Herra armahda tätä kansaa joka yltäkylläisyyden keskellä haluaa vain enemmän ja enemmän kaikkea mahdollista. Kotona luen Luukkaan evankeliumin 10. luvusta asioiden tärkeysjärjestyksen: mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.
Minä rakastan joulukuuta. Itsenäisyyspäivä. Hautausmaalla kynttilöiden monet liekit kertovat vapautemme hinnasta. Kiitän Kaikkivaltiasta varjeluksesta sodan vuosina. Koira odottaa hautausmaan ulkopuolella taluttimessaan. Lähdemme kotiinpäin. Sydämeni tulvii kiitosta ja ylistystä Jumalalleni. En vaihtaisi tätä maata toiseen mistään hinnasta. Jouluyönä kirkko on täynnä ihmisiä. Saarna kertoo Lapsesta, jonka kaltaista ei ole toista. Papin puhe on täynnä rakkautta. Kirkon jälkeen ystäväni pyytää Tapaninpäivänä kylään. Ajan kotiin, vuorokausi on vaihtunut. Mietin äskeistä kirkkokansaa ja Jeesuksen kylväjävertausta. Monellako ihmisellä oli tänä yönä sydämessä hyvää maata, joka tuottaa satoa. Kotona lämpimän uunin päältä kuuluu kehräystä. Joulun jälkeen raketinmyyjät ilmestyvät kauppoihin. Mietin, miksi vuoden vaihtuessa kansa juhlii ja karkeloi. Oma mieleni on täynnä kiitosta Hänen huolenpidostaan päättyvänä vuotena. Keltakantinen almanakka on samoilla linjoilla. Joulukuun rukoukseksi on merkitty: ylistys, kiitos ja kunnia olkoon sinulle, rakas Isä!
Minä rakastan talvea. Lunta, jäätä ja pimeyttä, ne ovat vain verho, jonka takana on kukkiva maa tulvillaan valoa.
Minä rakastan kevättä. Lupaus uudesta elämästä, ei vain tänä vuonna vaan Isän luona iäti.
Minä rakastan kesää. Elämää, joka sykkii päivin ja öin taukoamatta.
Minä rakastan syksyä. Maa, satonsa antanut saa levätä. Minäkin saan levätä Mooseksen siunauksen hengessä iankaikkisilla käsivarsilla.
Minä rakastan tätä maata. Tosin tämä maa on pitkään roudassa, lumen ja jään kahleissa. Kiroaisinko sen tähden tämän maan? En koskaan, minä siunaan tätä maata ja Israelia ja kiitän Luojaamme ja Lunastajaamme, kolmiyhteistä Jumalaa. Hänen rakkautensa ylittää ymmärrykseni.
11-07 2007 Tekijän allekirjoitus
Saa kopioida ja julkaista ja käyttää vapaasti Jumalan kunniaksi, sillä kaikki kunnia on Hänen aina ja iankaikkisesti aamen.
Jes. 42:8 Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle, enkä ylistystäni epäjumalille
